Hässäkkää ja vähän kovempaa tuulta

Viime viikolla Tampereella oli hieman kovampaa sadekuuroa ja hyvä, ettei päästy kulkemaan veneellä pitkin keskustan katuja. Kaduilla oli vettä parhaimmillaan puoleen reiteen. Viime viikonloppu näytti viikon sateiden jälkeen tosi tuuliselta ennusteiden mukaan ja hieman jäätiin miettimään, miten selvittäisiin pikku-Orvokilla 24solmun puhureista. Tuulta oli luvattu perjantaille 10-12 solmua. Perjantaina kuitenkin päätettiin lähteä matkaan ja taas hirveellä kiireellä pakattiin töiden jälkeen ja käytiin kaupassa ja tohistiin veneelle pääsyä.

Sataman lippu oli aivan oikosena länsituulesta. Kello oli jo pitkälle yli seitsemän, kun vene oli vihdoin pakattuna. Päästiin jo matkaan, kun huomattiin, että keulan varastoluukku oli aivan piripintaan täynnä vettä. Tuli sitten mieleen alkuviikon kovat sateet ja päätettiin vielä kurkata, miltä pilssissä näytti. Sinne ei ole vielä koskaan kertynyt vettä mutta nyt sekin oli aivan täynnä! En kyllä ymmärretä, mistä se on sinne mennyt mutta epäilemättä se on virrannut väärään suuntaan ulosmenoaukosta, kun ulkona oleva poistoluukku on tullut rankkasateessa täyteen.

Tyhjennettävähän se sitten oli. Harmillisesti muistin, että Naistenlahdessa olisi pilssipumppu ja sen puuttumisen huomaaminen vei meiltä varmasti ainakin puoli tuntia hyvää peliaikaa, sillä laiturissa ollessamme tuuli puski venettä laituria vasten niin kovasti, ettei me meinattu päästä millään irti siitä meidän 35 vuotta vanhalla moottorilla suoraan vastatuuleen. Kaikenlaisia kikkoja yritettiin ja sitten vihdoin saatiin lähdettyä kauhealla vauhdilla moottori ulvoen pahimpien puhureiden välissä Aegirin hypätessä viime hetkellä kyytiin laiturin päästä. Siitä sitten Mustalahteen, missä on pilssipumppu, ihan vain toteamaan, että yhdeksän aikaan illalla tankilla ja pumpulla oli jonoa! Taas odoteltiin satama-altaassa ja koitettiin vaivoin pitää keulaa moottorilla tuulessa. Kello oli sitten jo yli kymmenen, kun vihdoin oli luukut kuivana ja tankki täynnä dieseliä ja päästiin pois satamasta. Hieman aikaa reivauksen kanssa sompailtuamme todettiin, että nälkä kurni jo kovasti mahassa ja väsymyskin alkoi hiipiä molemmille. Mastovalonkin plugi oli irronnut veneen kannesta ja meillä ei ollut kulkuvaloa. Päätettiin sitten suureksi harmiksi ajella takaisin satamaan ja koittaa aamulla uudelleen. Kaikki tuntui kyllä olevan vastaan perjantailähtöä. Satamassa popsittiin sitten matkaeväät. Hyvä ruoka – parempi mieli.

veneevaat

Lauantaina starttasimme aamupäivällä perjantaitakin kovempaan tuuleen. 13-15 solmua ja puhureihin luvattiin melkein 30 solmua. Sää oli kuitenkin melko aurinkoinen ja mieli hyvin nukutun yön jälkeen taas hyvä. Reivattiin iso jo valmiiksi satamassa 2-reiviin. Päästiin hyvin matkaan ja pian koitettiinkin nostaa isoa ylös. Homma osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, koska moottorilla ei pystynyt kääntämään keulaa lainkaan tuuleen. Tuuli oli huomattavasti kovempi kuin moottorin voima ja käänsi meitä jatkuvasti kylki tuuleen. Vetästiin sen sijaan genoasta pieni rätti pihalle ja matka alkoikin heti taittua joutuisasti. Vauhti pyöri 6-7 solmun välillä pelkällä nenäliinan kokoisella genoalla! Puhurit olivat melkoisia mutta tuntuma veneeseen oli koko ajan hyvä ja vene kulki hienosti. Samalla, kun lähdettiin, niin seurattiin yhden pienemmän purjeveneen edesottamuksia Siilinkarin luona. Pienellä myrskyfokalla koittivat hetken ja sitten palasivat moottorilla keikkuen takaisin satamaan. Ei varmasti huono päätös.

genoa-reivattuna
Tällä lakanalla nopeus oli parhaimmillaan 7 solmua.

vastaantulijoita
Vastaan tultiin myös pikkuräteillä.

wellamo
Wellamo matkalla pohjoiseen.

Pääsimmekin ihan ennätysvauhdilla Vähä-Lammisaareen. Laiturissa oli yksi vene ainoalla rauhallisella paikalla ja päätettiin nopeasti jatkaa matkaa kohti tyynen näköistä Säynäsaarta. Koitettiin ensin painaa moottorilla suorinta reittiä vastatuuleen mutta todettiin se taas kerran mahdottomaksi tehtäväksi moottorin huutaessa hoosiannaa ja matkan edetessä hitaasti mutta varmasti 180 väärään suuntaan. Saatiin iso saaren suojassa vihdoin ylös ja päästiin kryssimällä kohti päämäärää.

Säynästen laiturissa oli uskomattoman tyyntä ja paljon tilaa ja päästiin sitten ihan mukavasti viikonloppurentoilun makuun. Sapuskaa, veneiden katselua, valokuvausta, saunomista, lukemista ja chillailua. Tässä vähän tunnelmia lauantaipäivältä.

alexa-kovassa-tuulessa
Pientä puhuria loppumetreillä. Alexan taidonnäyte lähestymiseen.

leipaa-ja-riisiaretkievasta

koydet-kiinni

kallio

rentoilua

sauna

grillauspaikalla

laiturissa

grilliherkkuja

jakala

kapyja

vanamo

Ei pöllömpää. Pikku-Minkin miehistöltä oli tullut viestiä purjehduksen aikana ja siellä odottelivat tuulten tyyntymistä, jotta uskaltautuisivat itse H-veneellä matkaan. Päivän jo kääntyessä iltaan alkoi enemmän ja enemmän veneitä kerääntyä laituriin ja viimeisten joukossa tyyntyvillä tuulilla tiensä perille löysi myös Pikku-Minkki. Saunomista, grillailua ja juorujen vaihto ennen kuin pojjaat lähtivät takaisin tyynille vesille matkalle kohti kotisatamaa. Minkin päristin kantautui vielä pitkään hämärtyvässä yössä samalla, kun me vetäydyimme yöpuulle. Kylläpäs uni taas maistuikin.

minkki-rantautuu

Minkki saapuu Säynäsille.

lokki-ja-poikanen

minkki-poistuu

Minkki has left the island.

Yön sinisiä hetkiä.

siniset-hetket2

siniset-hetket

siniset-hetket3

Sunnuntaina tuulet kääntyivät kotimatkalle vastaiseksi. Sääennusteet lupailivat sateita iltapäivälle ja aamupäivän aikana veneet hävisivät laiturista tasaiseen tahtiin. Olisi ehkä ollut meidänkin hyvä lähteä hyvän sään aikaan mutta todettiin, että pikkusade ei meitä haittaa, kun oli hyvät sadevarusteet mukana. Tuulet alkoivat nousta taas iltapäivästä mutta keli näytti niin sen verran tasaiselta, että päätettiin purkaa reivaus ja lähteä mekin kohti kotia. Matka meni sujuvasti kryssiessä ja pian alkoi Näsinneulan piirteet tulla lähemmäksi taivaanrannasta. Oltiin keskellä Näsinselkää kun ihan muutamassa minuutissa tuulet yltyivät melkoisiksi ja järkyttävä sade alkoi piiskata meidän pikku retkuetta. Näsinneulaa ei enää näkynyt sakean sadeverhon takaa ja järvellä ei ollut ketään muita hulluja matkalla. Jatkettiin matkaa jonkun aikaa litimärkinä kunnes alkoi jyrähdellä ja todettiin, että meidän olisi aika siirtyä johonkin lähellä olevaan laituriin. Metallikepin kanssa keikkuminen ukkosessa ei innostanut kumpaakaan. Teimme lenkin Jänissaareen ja samalla saatiin tyhjennettyä isot työkalu- ja tavaraboksit veneestä varastokoppiin, jotka unohtuivat veneeseen, kun se siirrettiin Naistenlahteen. Ei mennyt siis pysähdys hukkaan.

Sade vihdoin hellitti ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia. Olipas taas kiva reissu säistä huolimatta.

uhkaavat-pilvet-keraantyvat

Päästiin juuri sopivasti seuraavan kuuron alta pois.

 

 

 

Kommentit 10

Kirjoittajan tiedot

  1. Olipa kertomus, siinä jo joku voisi ajatella jättävänsä leikin kesken paitsi purjehtija. Kun noita kertakaikkian niiiiin upeita kuviasi katselee, mikä siellä on teitä sitten perillä odottanut, niin sillähän ne kaikki koettelemukset palkitaan.

    • Kiitos Pilvi! Eipä tuolla kyllä paljon vesillä porukkaa näkynyt mutta jotenkin silti niin mukava mennä vihmovassa säässäkin. Siinäkin oppii.

  2. Mukava reissu teillä ja upeita kuvia. Nuo iltahämäräkuvat ovat huikeita,

    • Kiitos, olen koittanut treenailla tässä pikku hiljaa tuota kameran käyttöä mutta kovin on vielä taidot lasten kengissä. Noista sinisistä yökuvista tuli kyllä hienon värisiä pitkällä valotuksella.

  3. on teilläkin aikamoinen reissu ollut 🙂 varsinkin toi perjantain lähtö. oli kyllä hauskaa siellä Säynäsillä. Otamme uusiksi 🙂

    • Joo perjantai oli kyllä ihan susi mutta toisaalta nyt on hyvä tietää millasessa tuulessa meidän moottorilla pärjää. Ei ainakaan tuossa 😀
      Kyllä vain Säynäset uudelleen teillekin käyntilistalle!

  4. Huh. Kova keli teillä on ollut. Pienten lasten ja varsinkaan vauvan kanssa jäisi tuollaiset jumpat tekemättä. Pitää itsekin ostaa vielä kovan tuulen fokka tällaisia varten. Upea kuvasarja ja kertomus.

    • Kyllä joo tuntui aluksi keli arveluttavalta mutta vene keikkui ihan hyvin alloilla, joten pikkuhiljaa menoon tottui. En kyllä pienemmällä veneellä olisi halunnut tuohon keliin tai juuri lasten kanssa. Tuo rullagenoa toimii meillä hienosti. Suosittelen kyllä myrskyfokkaa niin pääsee hieman kovemmallakin kelillä. Sitähän ei koskaan tiedä milloin tuollainen keli osuu kotimatkan suuntaan.

Vellamo

Haluatko jättää kommentin?