Rasvasaaressa oli kivikkoista

Virroilta siirryttiin yhteen Tampereen purjehdusseuran tukikohdista eli Rasvasaareen. Se sijaitsee Vaskiveden Oikanselällä muutaman tunnin purjehduksen päässä Virroilta. Virroilta saatiin mukavat myötikset ja seurailtiin tiukasti edessä menevää purkkaria pitkin kapeita vesistöjä. Välillä tuuli meinasi loppua kokonaan ja teki mieli laittaa moottoria päälle mutta sitten aina jostain taas alkoi uusi puhuri ja päästiin eteenpäin ihan siedettävää vauhtia.

Loppumatkasta tuuli yltyi ja tuntui juuri parantuvan siiheksi, kun päästiin perille. Päälaituri oli aivan täynnä ja jo toisessa rivissä veneitä, joten meidät ohjattiin saaren toisella puolella olevaan laituriin. Olimme aluksi hieman empiväisiä, sillä kartan mukaan syvyys oli hieman niin ja näin mutta uskallauduttiin sitten kuitenkin kaislikon läpi. Välillä syvyyttä oli vain 1,5 m eli sama, mikä veneellä on syväys. Ei jääty onneksi kiinni. Tuuli puski tuossa vaiheessa jo aika huolella ja mietittiin vielä jatkettaisiinko matkaa suojaisaan Kalliomäkeen, mutta päätettiin sitten kuitenkin jäädä yöksi.

Grillausta ja saunomista, saaren tutkimista ja nukkumaan. Päivät tuntuvat menevän samalla rytmillä ja nyt en yhtään enää ihmettele, miten omien eläkkeellä olevien vanhempiani päivät oikein kuluvat niin nopeasti. Kaikki tekeminen tuntuu niin hitaalta. Aamulla herätään ja tehdään aamutoimet. Nyttemmin aamupalakin on alkanut jäädä pois, koska tuntuu vain olevan koko ajan niin täynnä, ettei aamuisin ole lainkaan nälkä. Mahdollinen tankkaus, ruokakaupassa käyminen ja veneen valmistelu matkaan. Purjehdusta muutamia tunteja ja taas johonkin satamaan. Sitten vene taas laiturikuntoon, saunaan, uimaan, grillipaikalle ruoanlaittoon, hetken valokuvausta ja chillailua, blogin päivitykset ja nukkumaan. Miten tämä loma voi mennä näin nopeasti ja miten kaikkeen voi mennä niin paljon aikaa vaikka kaikki on valmisteltu niin pitkälle kuin mahdollista?

Rasvasaari näytti karun kivikkoiselta. Se nousi nopeasti rannasta puolipalloksi. Mökki oli hienolla paikalla kallion päällä ja grillikatos ihan rannassa. Lähistöllä olevassa saaressa oli jotain Lapin raunioitakin. Suuria kivihautoja ja muuta rautakaudelta olevaa muinaisjäännöstä mutta valitettavasti emme kerinneet (juuri niin) sinne tällä reissulla.

Tässä hieman Rasvasaaren tunnelmia hämärtyvässä tuulisessa illassa.

P7081216

 

P7081229

P7081230

P7081233

P7081235

P7091237

P7091248

P7091255

P7091264

P7091265

P7091272

P7091282

Yöllisillä vessareissuilla voi kohdata metsikössä muitakin liikuskelijoita. Näitä valtavia sammakoita rahisi joka puolella ja piti varoa, ettei niitä liiskannut alleen.

Kommentit 2

Kirjoittajan tiedot

  1. Elli-Jasmiini

    Järvituuli on juuri tuollainen… 🙂 Ihana ja niin työläs. Oli hauska palata parin järviviikon jälkeen merelle ns. tasaisiin tuuliin.

    Järvellä kaikki on suurempaa. Me saimme maistella valtavia mustikoita ja näköjään ne sammakotkin on suurempia kuin täällä merenrannalla! 🙂

  2. Paikka jossa emme ole käyneet. Oi joi. Vielä on seikkailuja edessä.

    On todella käsittämätöntä mihin loma katosi niin nopeasti. Ehkä se on juuri se perusasioihin menevä verkkainen aika, kuten kirjoitit. Jälleen vannotimme itseämme, että ensi kesänä emme jäisi mihinkään yksittäiseen tukikohtaan maleksimaan paria päivää kauemmin. Tosin joskus on kiva tietysti vain olla, mutta aika katoaa käsistä. Täytyyhän siitä kesälomastakin jokin muistijälki jäädä ;-).

Vellamo

Haluatko jättää kommentin?