Ruovesi ja sähköt

Tässä on alkanut metsästää sähköä sen jälkeen, kun kylmäkallejen viimeisimmätkin viilennyksen rippeet loppuivat ja matkalle hamstratut lihatavarat ovat alkaneet kaivata viilennystä. Muistelin hieman väärin saapumistamme Ruovedelle ja varasin sitten reilusti sapuskaa matkaan, ettei ainakaan nälkä pääse yllättämään. Meillä on lainassa hieno autojääkaappi, joka on nyt sullottu aivan täyteen maitotuotteita ja lihaa. Ruovedellehän saavuttiin jo tiistaina ja olin varautunut niin, että perjantaina saataisiin vasta ostettua lisää ruokaa ja muutama extra makkarapakettikin oli varmuudeksi pakattu kassiin. En tajua, miten minä nyt noin hölmösti laskin edes. Vähempikin sapuska olis riittänyt ja paikkoja ostosten tekemiseen tai ainakin ravintolaruoalle tuntuu olevan ihan joka nurkan takana. Kun päästiin Ruovedelle, niin ruokakassit olivat vielä ihan täynnä ja piti oikein miettimällä miettiä, että mitä kaupasta voitaisiin ostaa. No karkkia ainakin. Sitä ei voi olla koskaan liikaa. Vaikka nyt ollaan tultukin nyt aika hyvin purjeilla, on moottori sitten käynyt melko tiuhaan tahtiin ihan jääkaapin kylmänä pitämiseksi ja välillä taas on kuumotettu aurinkokennoja. Enkä takasintulomatkalla osaa hieman fiksummin suunnitella nuo sapuskat. Ruovedellä sitten saatiin jääkaappi ihan kunnolla kiinni sähköön.

Mikonsaaren eli Viitasaaren jälkeen tulee Kirnusalmen kapeikko. Kapeikon kallioissa on hienoja kalliomaalauksia, joiden epäillään olevan Hugo Simbergin ja Akseli Gallen-Kallelan maalaamia Me emme nyt pysähtyneet tutkailemaan näitä tarkemmin mutta pitää sitten paluumatkalla jäädä tutkimaan lähemmin, miltä nuo maalaukset näyttävät. Kirnusalmessa kallioiden vieressä on niin syvää, että siihen voi ajella helposti purjeveneelläkin vaikka kylkiparkkiin.

P7020470

P7020473

P7020477

P7020479

Tiistaina ajeltiin siis Mikonsaaresta Ruovedelle mukavissa kovenevissa tuulissa. Ensimmäisiä sydämentykytyksiä matkanvarrella aiheutti nsimmäisten 12 metrin sähköjohtojen alta ajaminen. Meillähän masto on tuon 12 metriä ja yhtään ei oltu katsottu etukäteen, miten korkealla vedet oikein olivat tähän aikaan vuodesta. Tässä ollaan vielä monessa satamassa havaittu, että Orvokin masto yltää lähes aina korkeimmalle ja vain harvassa veneessä näillä vesillä näyttäisi olevan korkeampi keppi. Piti oikein napata purjeet alas ja hilata vene mahdollisimman lähelle rantaa, jotta ei osuttaisi johdon alimpaan kohtaan. Ajelin todella hitaasti johdoille ja koko ajan oli semmoinen tunne, että kohta osuu, kohta osuu….iiiiiikkk! Kaulat pitkällään me kytättiin ylös ja käsi oli jo valmiina moottorin kahvalla kääntämään peruutusvaihteen päälle pahimman sattuessa. Voi hyvänen aika sentään, miten läheltä johdot näyttivät menevän maston kärkeä. Vaikea tietysti arvioida miten paljon tilaa johtojen alle jäi mutta sen verran sopivasti, että ei kopsautettu niihin.

Matka jatkui taas ja seuraava koitos tuli Kautun avokanavalla, jossa sillan korkeus on 11,5 m. Taas sama karmivan jännittävä alitus. Koska jo 12 metrin sähköjohdot näyttivät viistävän todella läheltä maston päätä niin hieman jännitti, miten sillan kanssa kävisi. Vauhti otettiin lähes kokonaan pois ja hivuttauduttiin lähemmäs ja lähemmäs siltaa. Huhhuh taas, kun näytti menevän läheltä. Mies arvioitsi muutamaa kymmentä senttiä jääneen sillan ja maston väliin mutta kyllä sitä alhaalta on tosi vaikea sanoa. Koko ajan käytti sillalle tultaessa, että aivan varmasti kopsahtaa mutta ei sitten onneksi kuitenkaan. Pitää varmaan paluumatkalla kiskoa kamera maston huippuun ja räpsästä alituksesta kuvaa ja katsoa, miten kauaksi jäädään.

P7020487

Kautun avokanavan alikulkukorkeus on 11,5 m.

Ruovesi oli aurinkoinen ja mukava. Laivarannan baarin burgerit alkoivat houkutella meitä enemmän kuin oman jääkaapin lihavarannot ja iltapala popsittiinkin laiturilla. Voidaan suositella. Satama oli muuten ihan kiva ja siellä oli siistit suihkut ja pyykinpesutilatkin. Jotain siinä traktorit pörisivät ja rakentelivat, joten ehkä ensi kesänä nähdään, mitä kivaa sinne on tulossa.

P7020562

Teimme Ruoveden kävelykierroksen ja kävästiin samalla reissulla kotiseutumuseolla. Valitettavasti se oli jo iltakävelyn aikaan kiinni mutta ehkä paluumatkalla voidaan tutustua paikkaan paremmin. Nyt popsittiin mustikoita ja metsämansikoita ja katseltiin kauniita vanhoja rakennuksia. Ihan maaseutuahan tuo koko kylä näytti olevan mutta sopii juuri loistavasti kesälomareissuun. Iltasella kipiteltiin vielä Runebergin lähteelle, joka olikin ihan kiva nähtävyys.

Tässä kuvia Ruovedenkierrokselta

P7020491

P7020493

Vaivaisukko

P7020497

Kirkkovenee Eeva. Tarina kertoi, että veneellä kuljetettiin normaalisti noin 60 henkeä kirkkoon mutta suosituimpina pyhinä jopa 100 ihmistä. Sitä saattaa vain arvailla, miten tiukkaan ihmisiä oikein on pakattu veneeseen. Eihän tuo järin leveä ollut vaikka hurjan pitkältä näyttikin.

P7020504

P7020505

A way to prevent bank robbers.

P7020507

P7020508

Vähän joka pihassa makoili vanhoja autonraatoja. Tänneköhän ne kaikki vanhat autonrämät päätyvät?

P7020510

Vanha huoltoasema

P7020511

Vaneriyhdistyksen juhlakoivikko

P7020512

 

P7020518

Ihania metsämansikoita ja mustikoitaP7020519

Kotiseutumuseolla

P7020527

P7020528

P7020530

P7020533

P7020535

P7020540

P7020542

P7020544

Tässä talolla oli asunut mies, jonka uskotaan olleen esikuva Vänrikki Stoolille.

P7020551

Kaunista ruoveteläistä maalaismaisemaa

P7020573

Raput Runebergin lähteelle

P7020588

Lähteestä pulppusi vettä nopealla tahdilla. Se ei valitettavasti ollut juomakelpoista.

P7020593

P7020595

P7020598

Ruoveden satama ilta-auringossa.

Matka jatkui Ruovedeltä Tarjanteen vanavedessä kohti Puosunmaata. Sopivasti taas köysiä irrotellessa alkoi ripotella vettä ja kun päästiin irti laiturista niin alkoi melkoinen puhuri ja sade piiskasi meitä oikein kunnolla. Taas oltiin sopivaan aikaan liikkeellä. Kun päästiin satamasta pois ja purjeet ylös niin tuuli loppui taas kokonaan ja sitten keikuttelimme moottoreilla melko pitkän aikaa. No jääkaappi pysyi taas kylmänä. Kerättiin siinä kaikki iltapäivän sateet matkalla ja Puosunmaalle päästyämme aurinkokin alkoi pilkistellä sopivasti pilvien takaa. Melko paljon myöhemmin meidän perään lähtenyt vene totesi Puosunmaalle päästyään, että lähdettiinpä aika keliin. No tämä alkaa olla meille jo tuttua.

 

Kommentit 4

Kirjoittajan tiedot

  1. Moi

    Löysin bloginne vasta nyt kun hain purjehdusaiheista luettavaa talven iloksi.

    Olen seilannut kolme kesää Sunwind 27 veneellä, missä maston korkeus on 12,40 m. Ja hyvin mennyt alitse Kautusta ja kaikista langoista joka kesä. Kautussa on aina ollut tapana ottaa valokuva kanavan reunuspuista niin pystyy vähän arvioimaan veden korkeutta. Miestamonsalmen lankojen ali on mennyt muistaakseni myös 14,00 metrin mastolla varustettu vene.

    Hauskoja seilauksia!

    T:Teemu

    • Kiva, että olet sattunut tänne SAILventuressiin. Nyt ollaankin pidetty hieman taukoa mutta kevät on taas herätellyt. Tervetuloa uudelleen!

  2. Moikka

    Ihania kuvia :-). Ihania seikkailukohteita. Näköjään Runebergin lähde on ihan näkemisen arvoinen paikka. Mielikuva paikasta oli tylsempi :-).

    Venetoimiston nettitoimisto ei aukaissut kaikkia kuvia, pah! Tekniikka tökkii.

    • Runebergin lähde oli ihan siinä lähellä. Siihen kipas iltakävelyllä nopeesti katsomaan.
      Täällä on myös ollut hiljaista noiden kuvien siirron kanssa. Tekstiä pystyis kirjottamaan mutta kun kuvat ei siirry niin päivityksetkin jää tekemättä.

Vellamo

Haluatko jättää kommentin?