Tyttöjen reissu Saimaan kanavaan

Nyt on vihdoin alkanut meilläkin loma ja heti perjantaina töiden päätteeksi hyppäsin junaan kohti Helsinkiä ja sieltä bussilla Haminaan. Sää oli mitä loistavin, aurinko paistoi ja kärpäset pörräsivät. Suunnitelmissa oli lähteä heti lauantaiaamuna kohti Santiota, Suomen rajatarkastuspaikkaa, viettää siellä yö ja lähteä reippaina suunnuntaiaamusta kohti Viipuria ja Saimaan kanavaa. Ystäväni oli ostanut veneen, joka oli Haminassa ja odotteli siellä matkaa Kuopioon. Meillä suunnitelmissa oli viettää pitkä viikonloppu veneen siirtoon Lappeenrantaan.

Haminaan satamaan saavuin hieman ennen ilta kahdeksaa ja siirtelimme tavarat veneeseen ja veneen pursiseuran laiturista sataman puolelle. Kävimme iltasella kaupassa santsaamassa reilusti retkievästä. Itseasiassa niin paljon, ettei sitten pystyttykään kantamaan tavaroita itse veneelle vaan jouduimme pyytämään kyytiä mukavalta paikallismieheltä, joka oli lähtenyt hakemaan kaupasta maitoa. Kiitokset kyydistä! Söimme iltapalat satamaravintolassa ja suihkuttelimme päivän hiet pois ja sitten suuntasimme veneelle valmistautumaan nukkumaanmenoon. Kuinka ollakaan taivaalle oli noussut valtavan iso kuu, muutama hassu pilvi vaelsi taivaanrannassa ja kuuhulluus iski, kun ehdotin, että mikseikös lähdettäisi heti matkaan. Molemmilla oli silmät jo ihan ristissä mutta yllyttämistä ei tarvittu, kun kippari ilmoitti, että hyvältä kuullostaa. Irrotimme köydet klo 23 perjantai-iltana ja suuntasimme nokan kohti kuunsiltaa.

haminan_satama

haminan_satama2

Ilta pimeni kauniisti, ilma oli lämmin ja satamasta päästyämme tuulenvire kasvoi mukavaksi tasaiseksi puhallukseksi suoraan siitä suunnasta, mihin halusimmekin mennä. Nostimme purjeet ja kryssimme kohti Santiota mukavaa 5 solmun nopeutta.

kuunsilta

superkuu

aamusarastaa

yopurjehdus

Aamu viiden jälkeen saari häämöttikin edessämme ja kuudelta kiinnitimme köydet laituriin ja kävimme unosille. Puolentoista tunnin päästä rajavartijat jo kolkuttelivat veneen kylkeen. Olihan siinä rajavartijamiehellä ilme, kun yläosaton nainen kurkki veneestä ja ilmoitti, että laittelee pikkuisen vaatetta päälle, niin voidaan käydä passintarkistus ja tullimuodollisuudet läpi. Kaivelimme käskystä alkoholivarannot esille. Avattu rommipullo, giniä, shampanjaa, pari tölkkiä kaljaa ja siideriä. Kyselimme vielä iloisesti tarvitseeko ykkösoluita esitellä. Oli herralla hymyssä pitelemistä, kun hän totesi, ettei viiti alkoholivarantojamme edes kirjata. Ilmeisesti meillä oli surkea lasti.

Muut veneet lähtivät jo hyvissä ajoin eteenpäin, kun me vasta aloimme laittelemaan aamupalaa. Kymmeneltä vihdoin köydet taas irtosivat puolentoista tunnin unosien jälkeen. Tuuli oli edelleen ihan vastaista ja lähdimme kryssimään merkittyä väylää pitkin kohti Viipuria. Torkuin tunnin verran ja sitten ystäväni pari tuntia. Tuulet olivat sopivat ja vendat eivät aiheuttaneet tuskia yksinpurjehtijalle. Iltapäivällä tuuli sitten hiljeni niin, että vauhti loppui kokonaan ja jouduimme jatkamaan moottorilla. Pari vaivaista purjevenettä tuli vastaan ja yksi isompi laiva keinutteli hitaasti kohti Viipuria. Muutoin saatiinkin ajella ihan ylhäisessä yksinäisyydessä.

loisto

merella

laiva

genua

vinssi

vysotsk

vysotsk2

oljysatama

Viipuria ennen ajelimme öljysataman ohi, jossa lastattiin laivoja ja ilta kuuden jälkeen saavutimme vihdoin Viipurin, joka ränsistyi hitaasti ilta-auringossa. Ilman viisumeita meillä ei ollut mitään asiaa maihin, joten jatkoimme matkaamme kohti ensimmäistä kanavan sulkua ja Brusnichnoen raja-asemaa.

viipuri4

viipuri3

viipuri2

kalastajia_viipurin_edessa

Viipurin edusta oli täynnä kumiveneillään ajelevia kalastajia.

uponnut-laiva

vaylamerkki

Viipurin_siltoja

Karttoihin oli hienosti merkitty sulkujen kiinnittymispaikat mutta laiturit olivat selvästi tarkoitettu hieman suuremmille aluksille, koska olisimme tarvinneet kunnon tikkaat niille kiipeämiseksi. Jonkun aikaa etsimme sopivaa paikkaa rantautua ja vihdoin löysimme paikan, mistä laiturin laudat olivat irronneet ja mistä pääsimme kiipeämään maihin. Häiritsimme tulliukon telkkarin katselua ja passintarkastus tapahtui nopeasti virkailijan vihreässä kopissa.

venajan_tullilla

Sululle piti ilmoittaa VHF:llä toiveensa päästä sulkuun mutta meidän käsi-VHF:n kantama ei selvästi riittänyt Suomen puolella olevalle Mälkiän sululle asti, josta noita Venäjän puolella olevia sulkujakin ohjataan. Onneksi oli vielä pikkuisen akkua puhelimessa jäljellä ja pääsimme soittamaan sululle. Meille kerrottiin, että ylävesiltä oli tulossa suurempi rahtilaiva ja se sulutettaisiin meitä ennen ja sen jälkeen voisimme ajaa sulun läpi. Meillä jäikin mukavasti aikaa tehdä iltapalaa ja odotella vuoroamme.

Kymmeneltä auringon painuessa metsikön taakse Sylvia ajelikin ulos sulusta ja me sitten jälleen ylhäisessä yksinäisyydessä korkean sulun sisään. Sulkuihin kannattaa kiinnittyä ihan ensimmäiseen kelluvaan paaluun ja sen verran kovalta näytti virta ihan sulun perukoilla, että kovasti olisi ollut pitelemistä veneessä, jos siihen olisi eksynyt. Siinä jo melkein olimme maanpinnan tasalla, kun sulkukopin ovi aukesi ja suomalaismies huuteli meille, mihin asti olimme ajatelleet mennä. Hän oli ajellut Suomesta Brusnichnoelle katsomaan meitä ja sulutti meidät suoraan kopista käsin. Totesimme menevämme Lappeenrantaan asti, jos jaksaisimme. Yöpymispaikkoja tuolla kanavassa ei muuten ole kuin tuossa Brusnichnoen sulun jälkeen heti ja seuraavan kerran Suomen puolella Nuijamaalla. Mies ajeli vielä seuraavallekin sululle meidän edessä ja sulutti meidät siitä läpi ja sitten jatkoi matkaansa Mälkiään. Ilmeisesti kaksi naispurjehtijaa oli pienoinen nähtävyys tuolla reitillä, kun tuntui, että meitä aina odoteltiin jo eri paikoissa.

sylvia_sulussa

sulussa

kelluva_paalu

brusnichnoe_satama

Brusnichnoen sulun pohjoispuolella oleva yöpymislaituri.

sulku2

Puksuttelimme pitkin kanavaa yön pimeydessä ja ihastelimme kauniita valoja ja upeita kallioleikkauksia matkan varrella. Hyttysiä oli miljoona ja tuntui, että pysähtyessä ne olivat valmiina syömään meidät elävältä. Virittelimme hyttyssavuja ja valelimme itsemme Offilla mutta silti sormenpäät olivat ihan hyttysen pistoilla, kun purjehdushanskat eivät yltäneet sormenpäihin asti. Kyllä paljas iho löytyi niille verenhimoisille pikkuilkimyksille!

meriaura_nina

nina_sulussa

sulku_yolla

yon_valot

Pari hassua laivaa tuli vastaan lasteineen mutta muuten kanavassa oli hiljaista ja saimme aina ajella lähes suoraan sisään sulkuihin sen kummemmin odottelematta. Kello oli jo pitkälti yli puolen yön, kun heikot yöunet alkoivat painaa ja päätimme pysähtyä Nuijamaalle nukkumaan. Pari viimeistä sulkua, Venäjän rajatarkastus viimeisellä Venäjän puoleisella sululla ja sitten Nuijamaajärven puoliväli olikin jo edessämme. Viritimme snapsit rajanylitystä varten, pysähdyimme rajalla juhlalliseen Venäjän kohteliaisuuslipun laskuun ja ilmoille kajahti Kotimaani ompi Suomi samalla, kun heitimme napsut kurkkuun ja irvistelimme sen kirpeydelle.

Saman tien kuuluikin VHF:stä jo rajamiesten tervetulojorinat ja ajelimme Nuijamaan laituriin. Siellä rajatarkastajapojat olivatkin meitä jo odotelleet ja olivat selvästi mielissään yöllisistä naisvieraista. Passit saivat leimatkin venäläisten leimojen alle ja sitten kaaduimme vihdoin punkkiimme nukkumaan. Kello oli kolme. Kyllä uni maittoi.

Sunnuntaiaamuna kymmenen maissa avasimme silmämme ja kepeän aamiaisen jälkeen lähdimme vielä kohti viimeisiä sulkuja. Olimme molemmat sitä mieltä, että yöllä kanava oli ollut paljon upeampi mutta mukavia maisemia oli tuolla loppuosuudellakin. Yhden maissa Lappeenrannan satama jo siintikin edessämme. Reissu oli heitetty. 36 tuntia Haminasta Lappeenrantaan kahden naisen naisistolla vastatuuleen ja nukkumisineen. Hyvin kerkesi vielä kotiinkin ennen Saksan voittojuhlia!

nostosilta

hevoset

lappeenranta

Kommentit 12

Kirjoittajan tiedot

  1. Markku Eskola

    Moi. Tiesitkö Google+ yhteisöstä: Veneen rakentaminen ja veneily. Liity ja jaa siellä kivoja juttujasi.
    T. Markku Eskola

    • Tekee hyvää välillä mennä ihan tyttöjen kanssa vaan. Saa hyvin luottamusta omiin taitoihin.

    • Voi kiitos! Kyllä oli niin mukava reissu, että heti lähtisin uudelleen.

  2. Merenneito

    Ihana tyttöjen seikkailu! Hihhiih-hii… naurattaa tuo tullimiesten aamuherätys…. Oli myös kiva nähdä kuvia Viipurista, isoäitini muinaisesta kotikaupungista, silloin kun se oli vielä osa Suomea. Se taisi olla aika hieno vielä silloin.

    • Tyttöjen seikkailut on kyllä hauskoja! Kyllä oli tullimiehen naamakin 🙂

  3. Tyttöpurjehdukset rocks! Hieno reissu teillä varmasti! Hihittelin tuolle teidän iloiselle ykkösolutesittelylle 😉

    • Ehdottomasti! Pitää suunnitella uusia ja myös täällä sisämerillä.

Vellamo

Haluatko jättää kommentin?