Vene vesillä ja masto pystyssä

Perjantaina olikin varsin tehokas päivä veneen kanssa. Nosturi oli saapunut Jänissaareen päiväksi, joten piti ottaa hieman vapaata oikeista hommista ja siirtyä harmittavasti todella ihanan lämpimään ja aurinkoiseen kevätsäähän venetouhuihin. Oltais niin mieluusti istuttu toimistossa. Ihmeteltiin sitä jo aikaisemmin, että kuka pääsee kesken työpäivän veneenlaskuun mutta sehän selvisi nopeasti paikalle pääästyämme, nimittäin laskemassa näytti olevan eilen vain eläkeläismiehiä. Heillä varmasti aikaa riittää ja mikäs noin kauniina päivänä ulkohommissa onkaan olla.

Aamupäivän aikana saatiin vene laskukuntoon. Keulaan ohjausköysi, lepuuttajat valmiiksi ja kaikki läpiviennit kiinni, moottorin jäähdytysletkun kiinnitys läpivientiin ja tavarat suht paikoilleen laskua varten. Meitä ennen oli muutama vene mutta sitten puolen päivän tienoossa saatiin nosturi hommiin ja työ kävikin tosi sutjakkaasti Sini Järvisen firmalta. Kiitokset! Vesi oli vielä hieman matalalla rannassa ja laiturissa puolittain kiinnitettynä vene vähän liikuskeli sivuille ja hupsistarallaa pian otettiinkin pohjakosketusta rantakivikkoon. Siinä hieman ähistiin ja puhistiin ja lopuksi neuvokkaina kiinnitettiin köysi perään ja saatiin rannalta vedettyä vene hieman syvemmälle.

veneenlasku  satamassa  vesiraja

Orvokille löytyi väliaikaisparkki jonkun muun paikalta. Joitakin veneitä oli onneksi vielä rannalla, joten saimme väliaikaisesti paikan veneenkuntoonlaittoon ja mastonnostoon asti. Rantautumiset onnistuivat jo heti alkuun huippuhyvin. Tuli taas hyvälle mielelle, kun homma toimi. Vene on nyt siis vedessä! Ja sitten takaisin töihin.

Seurattiin säätilannetta perjantaina oikein urakalla ja ilmeisen epävakaista on sillä sääennusteet tuntuivat muuttuvan ihan tunnin välein. Töitten jälkeen näytti aika hyvältä, joten päätettiin lähteä vielä illaksi hommiin. Suunnittelimme maston nostamista kahdestaan, sillä lyhyellä varoitusajalla ei löytynyt ketään avustajia hommaan. Viime vuonna meillä oli 4 henkeä nostossa ja sillon pääteltiin, että kolmekin voisi riittää mutta kahdella hengellä ei uskottu rullagenoan takia voivamme sitä nostaa. Insinööriys taas heräsi kun tehtiin suunnitelmaa siitä, miten genoa saataisiin kaksistaan hoidettua noston aikana.

Minä kävin kotoa lähtiessä tilaamassa meille ison pitsan mukaan ja hain hieman juotavaa. Kuola valui suupielistä, kun pitsan haju täytti pikkuisen auton matkalla veneelle. Mistä se nälkä olikaan niin salakavalasti tullut. Satamassa oli muuten tullessamme Pikku-Minkin miehistö valmiina neitsytpurjehdukselle. Miehet vaikuttivat tosi innokkailta, joten päästettiin heidät seilaamaan. Meidän omat talkoot tietysti aloitettiin syömällä ja naapuriveneenkin miehet hieman naureskelivat touhuillemme. Popsimme pitsaa ja seurasimme samalla Pikku-Minkin touhuja. Iso nousi hienosti ja venehän häipyikin sukkelaan aikayksikön ulapalle. Onnittelut miehistölle onnistuneesta neitsytmatkasta.

pizza

pikkuminkki

Pientä puhdetta oli vielä ennen Orvokin maston nostoa. Sain Windexin kiinnitettyä naapuriveneen pitkien miesten avustuksella samalla kun Aegir kiinnitteli huolellisesti mastovaloa. Masto öljyttiin alumiiniöljyllä. Hyvää tavaraa muuten ja puhdisti mastoa hienosti. Purjeuraan laitoimme vielä teflonspräytä auttamaan purjeen nostossa ja laskussa. Teflonsprayausta varten päätettiin kääntää masto niin, että ura olisi ylöspäin. No siinä kääntäessämme etuosan pukkiteline irtosi ja lipsahti koko maston alta. Se saatiin kyllä vielä kiinni mutta samalla toinen pää päätti myös hypätä pois telineeltä ja saatiin hieman tilannetta päälle. Alaosa olikin jo melkein vedessä ennen kuin masto saatiin pysäytettyä. Hoh, siinä olisikin ollut hieman miettimistä, kun oltais koko masto pullautettu uiskentelemaan. Emme vieläkään ymmärrä, miten se nyt sillätavalla lähti. No damageahan siitä sitten syntyi. Juuri hienosti kiinnitetty mastovalo nimittäin meni ihan tuhannenpäreiksi osuessaan kannelle. Ehkä se oli meidän, sillä suurempaa vahinkoa ei sattunut. Uusi mastovalo tosin täytyy hommata ja nyt se pitää kiinnittää jo pystyssä olevaan mastoon. Homma saatiin sitten pienellä avustuksella takaisin hyppysiin. Kiitokset vaan avustaneille miehille.

Pikku-Minkin Crew saapui onnellisesti satamaan ja kävi meillä tupatarkastuksella. Heidän reissustaan voi lukea tarkemmin Pikku-Minkin blogista mutta oli mennyt ilmeisen hyvin, koska miehistöllä oli suut niin hevosenkengällä. Meillä alkoi homma olla siinä vaiheessa valmiina maston nostoon, jota loppujen lopuksi Minkki-Crew tuli erittäin ystävällisesti avustamaan. Satamassa oli hiljaista ja nosturilla ei mitään jonoa. Tuulikin oli jo tyyntymään päin. Nosto meni suht sutjakkaasti ja melko tyylikkäästi. Mitä nyt nostoköydenlenkin alle jäi takastaagi ja yksi sivuvanttiruuvi oli jumittunut eikä sitä saanut kiinnitettyä siinä ja nostolenkki jäi jumiin skuutin köyden ulostuloon mutta nekin saatiin selvitettyä. Kiitokset Minkki-Crewlle avusta! Nostossa huomattiin, että homma ei kyllä kahdelta nostajalta olisi onnistunut, joten ensi keväänä sitä ei kannata edes suunnitella tehtäväksi meidän kahden kesken.

Minkki-Crew vapautettiin kotiin ja saimme rauhassa laitella vantteja kiinni ja kiristellä ruuvit. Jumittunut vanttiruuvikin kekseliäästi kiinnitettiin valmiiksi lopulliseen mittaansa ja masto kiristettiin toisen puolen ruuvilla. Toimi hienosti. Puomikin laitettiin vielä paikoilleen ja nyt puuttuu enää purjeet, että päästään vesille.

orvokki-iltahamarissa

Ikävämpiä uutisia vielä perjantailta. Siinä mastoa pystyttäessämme porhalsi Pelastuslaitoksen vene vauhdikkaasti paikalle ja ei mennyt aikaakaan, kun ambulanssi, poliisi ja pelastushelikopteri seurasivat. Valitettavasti kiirettä ei ollut kenelläkään ja jouduimme siinä todistamaan vesillä menehtymistä. Iltasella satamaan hinattiin vielä pikkuinen jolla, joka oli ilmeisesti kaatunut vesillä ja heittänyt matkalla olleen vedenvaraan. Mustiin pukeutuneet tulivat noutamaan menehtyneen kohti viimeistä matkaa. Sailventures ottaa osaa menehtyneen läheisten suruun. Muistakaa ne pelastusliivit!

pelastuslaitos

helikopteri

Kommentit 10

Kirjoittajan tiedot

  1. Merenneito

    Onnittelut vesillelaskusta!
    Aikamoista draamaa teillä on ollut. Kauniina kesäpäivinä seilatessa sitä helposti unohtaa, että harrastuksessa on riskinsä. Todella surullista 🙁

    • Kiitos kiitos. Ja kyllä se hieman tunnelmaa latisti, kun seurasi sivusta tuota pelastusoperaatiota. Toista miestä ei ole edelleenkään löytynyt ja etsintöjä ilmeisesti jatketaan. 🙁

  2. Maikkarin uutisissa tuli muuten muutaman sekunnin mittainen maininta tosta hukkumistapauksesta :/

    • Kappas, eipä tullut katsottua mutta Iltalehdessä oli, että veneessä olis ollut alunperin kaksi henkilöä. 🙁

  3. Mukava, kun lasku sujui hyvin. Luin netistä tuosta kuolemantapauksesta. Surullinen juttu.

    • Luin juuri lisää uutisia tuosta, että matkassa olisi ollut myös löydetyn miehen isä, jota ei perjantaina paikalta vielä löydetty. Todella ikävä tapaus. Näitä ei tarvita kyllä yhtään lisää. 🙁

  4. Onnea vesillelaskusta. Surullista tuo kuolemantapaus. Pelastusliivitkään eivät auta näin kylmällä vesillä. Ihminen kuolee hypotermiaan varsin nopeasti. Jollalla pitäisi olla kuivapuku ja ei se välttämättä huono olisi purjeveneessäkään.

    • Kiitos. On kyllä todella surullisia nuo vesillä tapahtuneet onnettomuudet. Se on kyllä totta, että näillä veden lämpötiloilla ei kauaa selviä vaikka liivit olisikin.

Vellamo

Haluatko jättää kommentin?